Etelä-Savo

Uudistus edellyttää muutosta ajattelussa

Etelä-Savo on toteuttanut sote-uudistusta etupainotteisesti. Olemme kustantaneet sote-integraatiota ja uusia seiniä verovaroilla ja tinkimällä kuntien muista palveluista. Kertyneet kustannukset jäävät rasittamaan kuntataloutta tulevaisuudessakin.

Usealla alueella sote-uudistukset alkavat vasta hyvinvointialueiden myötä. Näillä alueilla uudistukset kustantaa täysimääräisesti valtio. Etelä-Savo ei ansaitse keskuudessamme esiintyvää vähättelyä. Tehty työ ja panostukset tulee olla edunvalvontatyömme keskeinen argumentti hyvinvointialueuudistuksen alkaessa.

Etelä-Savon tulevaisuuden kannalta äänestäjä on vastuullisen tehtävän äärellä. Kenellä ehdokkaista on todellinen halu ja riittävä ymmärrys palveluidemme turvaamiseksi? Arvojen on ohjattava hakemaan muitakin säästökeinoja kuin keskittämisen. Tulee olla selkärankaa tehostaa johtamisjärjestelmää ja purkaa hallintoa. On ymmärrettävä, mitkä ovat sote-palveluiden kustannustekijät ja on oltava kompetenssi niihin vaikuttamiseksi.

Sote-ammattilaisena näen tärkeänä erottaa toisistaan toimet, jotka ovat tosiasiallista kehittämistä ja toisaalta velvoitetehtailun, joka ei tue perustehtävää. Suhtaudun myönteisesti nykyteknologiaan. Sen avulla on korvattavissa satoja vanhentuneita ratkaisuja ja käytänteitä. Kolmantena avaintekijänä näen tietojohtamisen. On tunnistettava palvelutarpeiden syntymekanismeja ja haettava ratkaisuja niiden ennaltaehkäisemiseksi. On suunniteltava palvelut, jotka vaikuttavat ja joista asiakkaat tai potilaat eivät tule riippuvaisiksi.

Onnistuneen hyvinvointialueuudistuksen edellytys on, että luomme uutta emmekä vain siirrä vanhoja käytäntöjä isompaan mittakaavaan. Uudistumalla teemme kestävän rakenteen, mikä luo jatkuvuutta maakunnassamme.

Aluevaalien jyvät ja äänekkäät akanat

Tammikuun 23. päivä 2022 valitaan ensimmäiset valtuutetut 1.1.2023 aloittaville hyvinvointialueille. Aluevaltuutettujen tehtävät alkavat maaliskuussa 2022. Tulevina tehtävinä on päättää mm. sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palvelutasosta, strategiasta, taloudesta ja kehittämisestä.

Hyvinvointialueuudistuksen taustalla on kuntien heikentynyt kantokyky kasvaneiden sote-velvoitteiden edessä. Kuntien tulot ovat pienentyneet ja valtionosuudet ovat riittämättömiä. Kuitenkin esimerkiksi perhe- ja sosiaalipalvelut, mielenterveys- ja päihdepalvelut, vammais- ja vanhuspalvelut sekä erikoissairaanhoito eri aloineen tulee järjestää yhdenvertaisesti, laadukkaasti ja resurssiviisaasti.

Uudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille. Etelä-Savossa tämä tarkoittaa Essoten, Sosterin, Vaalijalan kuntayhtymän, Etelä-Savon pelastuslaitoksen ja yksittäisten kuntakohtaisten palveluratkaisuiden asettumista samaan organisaatioon. Kyseessä on mittava osaamista kysyvä ja vaativa järjestely jo pelkästään henkilöstöpolitiikkaa ja johtamisjärjestelmää koskevien ratkaisuiden osalta.

Realiteeteissa kiinni olevaa kansalaista on saattanut yllättää äänekkäissä piireissä ilmennyt penseys uudistuksia kohtaan. Kun uudistukselle ei ole muuta annettavaa, niin populistien olkinukke on saanut muodokseen sote-johtajien uudet hillotolpat. Tässä yhteydessä hillotolppien veistely näyttäytyy sote-sektorin väheksymisenä ja kansalaisten aliarvioimisena. On yleinen näkemys, että jarruttelu sote-uudistuksen kanssa on piinaavasti hidastanut hallinnon tehostamista ja kehittämistä. Tämä on taas osaltaan heijastunut palvelutasolla resursseihin, kattavuuteen ja järjestämistapojen ketteryyteen.

Toivon, että populismi jää tässä hankkeessa rakentavan keskustelun jalkoihin. Sote-sektorin uudistustyötä on viety eteenpäin pitkäjänteisesti ajatellen yhteiskuntamme kaikkien jäsenten hyvinvointia ja tulevaisuutta. Asuinpaikasta riippumatta. Onnistunut alueuudistus edellyttää perehtymistä uudistuksen taustoihin ja tavoitteisiin. Se edellyttää myös sitoutumista kestäviin arvoihin.

Taiteen asema on turvattava Etelä-Savossa

Taiteen edistämiskeskus (Taike) vastaa lakisääteisesti taiteen ja osin kulttuurin edistämisestä Suomessa. Taiken kautta kanavoidaan vuosittain valtion apurahoja ja avustuksia alan toimijoille ympäri Suomen.

Taiken Etelä-Savon toimipiste suljettiin Mikkelistä vuonna 2015. Tämä heikensi Taiken näkyvyyttä alueellamme. Hiljattain päättyi myös alueemme viimeinen läänintaiteilijan työsuhde. Läänintaitelijat on tunnettu helposti lähestyttävinä taiteen asiantuntijoina, joilla on verkostot ja paikallistuntemus. Etelä-Savossa he ovat edesauttaneet taiteen määrärahojen siirtymistä maakuntaamme, ja he ovat osaltaan luoneet paikallista identiteettiä ja imagoa.

Taiken rahoitus on kärsinyt veikkausvoittovarojen huvetessa. Tehdyt toimet näyttäytyvät maakunnasta käsin katsottuna resurssien ja toimintojen keskittämisenä Taiken päätoimipisteelle. Keskittämisestä seuraa tunnetusti se, että näppituntuma konkretiasta ja paikallisuudesta häviävät, hakukriteerit suosivat suurta ja erityisesti toimialueiden pienimmät toimijat kärsivät.

Etelä-Savossa jatkaa alueellinen taidetoimikunta päättäen taiteilijoille ja taiteilijaryhmille myönnettävistä apurahoista ja palkinnoista alueellamme. Alueellisten taidetoimikuntien rooli on määritelty lainsäädännössä, mutta onko niiden asema turvattu? Yhteisöllisten määrärahojen päätökset tehdään jo Helsingissä. Ollaanko myös alueellista vertaisarviointia ja päätöksiä hivuttamassa Helsinkiin? Tämä olisi kohtalokasta paikalliselle taide- ja kulttuuritoiminnalle ja lähidemokratialle.

Läänintaiteilijajärjestelmän avulla valtio on onnistunut toteuttamaan lain henkeä eli taiteen edistämistä alueellisesti. On ymmärrettävää, jos järjestelmän johtamista, tavoitteen asettelua ja keinoja vaikuttavuuden parantamiseksi nykyaikaistetaan. Alueellisuudesta tulee kuitenkin pitää kiinni. On tärkeää, että läänintaiteilijoita sijoittuu jatkossakin Etelä-Savoon. Toivon asiasta vastaavalta ministeriltä kannanottoa ja Taikelta konkreettista panostusta eteläsavolaisen taiteen edistämiseksi.

(Kirjoitus on julkaistu Länsi-Savossa 13.3.2021)