Yleinen

Aster -projektia ei tule ajaa alas näköalattomasti!

Tuleva Keski-Suomen sairaanhoitopiirin valtuuston kokous mittaa, kuinka hyvin ymmärretään Aster -projektin alaskirjauksen seuraukset. Tulisi tutkia kaikki vaihtoehdot, jotta yhteishankinnan pohjatyötä ja siihen sitoutuneita julkisia varoja ei hukata. On tärkeätä, että asiakas- ja potilastietojärjestelmäuudistus jatkuu saumattomasti hyvinvointialueille siirryttäessä.

Hyvinvointialueiden muutosvalmisteluun ei ole annettu konkreettista valtiotasoista ohjausta koskien tietojärjestelmäuudistuksia. Tällä tietoa hyvinvointialueilla jatketaan joko vanhakantaisilla järjestelmillä tai jos kuntayhtymiltä on siirtymässä ict-hankkeita, niin uudistustyötä jatketaan sitoutuneesti. Ilman operoivaa hanketta on riski, että sote-sektorimme joutuu ict-uudistusten osalta usean vuoden katveeseen.

Aster-projektin alaskirjauksen myötä kunnille on lankeamassa miljoonakustannukset. Hyvinvointialueiden ryhtyessä aikanaan hankintaprosessiin toistuisivat nyt tehdyt valmistelevat työvaiheet. Eli vastaava investointi, jota nyt ollaan kirjaamassa alas.

On muistettava, että Aster-projektissa hankinnalle oli asetettu korkeat toiminnalliset tavoitteet. Kriteerejä kerättiin käyttäjätasolta ja listalle kertyi 3000 vaatimusta täytettäväksi. Kykeneviä järjestelmän toimittajia oli lopulta vain kaksi.  Kriteerit johtivat siihen, että halvalla ei päästäisi. Lisäksi kustannuksia valitussa ratkaisussa oli nostattamassa henkilöstön laajamittainen osallistuminen kehittämiseen. Kustannussäästöt olivat kuitenkin nähtävissä tulevaisuudessa.

Ei ole järkevää betonoida sote-sektorin kehittämiselle pullonkaulaa useiksi vuosiksi. Uusien projektien kannalta aika käy vähiin eikä investointiohjelmia rajoituslainsäädännöstä johtuen enää edes noin vain perusteta. Sen sijaan tulisi huomioida saatu palaute, tulisi arvioida onko kokonaisuudessa karsittavaa ja varmistaa näkyykö järjestelmän toimittajan tahtotila hinnassa. Muitakin vaihtoehtoja tulee edelleen pohtia laajasti, hukkaamatta tehtyjä investointeja.

(Mielipidekirjoitus on julkaistu Länsi-Savossa)

Tulevaisuus ei ole entisensä

Äänitallenne, jossa pienelle yleisölle pidetty konferenssipuhe Aspenissa vuonna 1983. Innostunut nuori mies kertoo, kuinka uudet teknologiset ratkaisut sulautuvat osaksi jokapäiväistä elämää. Tietokoneet kehittyvät ja yhdistyvät maailman laajuiseksi verkostoksi. Ihmisten tottumukset ja kommunikaatioympäristö muuttuvat. Yleisöstä kysytään: Kuinka nämä tietokoneet toimivat yhdessä? Ja Steve Jobs kertoo mitä tuleman pitää. Konferenssin nimi on ”Tulevaisuus ei ole entisensä”.

Edelläkävijät ratkaisevat useita kysymyksiä tulevina vuosikymmeninä. Väestönkasvuakin suurempi voima on talouskasvu. Kehittyvät maat keskiluokkaistuvat ja muuttoliikkeet ohjaavat ihmisiä sinne, missä heitä tarvitaan talouden ja hyvinvoinnin tekijöiksi.  Ilmastokysymys kiinnittää huomion vähäpäästöisyyteen, uusiutuvaan energiaan ja sen varastointiin. Rajalliset resurssit ohjaavat investointeja kiertotalouteen. Digitaalisuus tuo uusia innovaatioita ja pienentää julkisen sektorin roolia. Ihmisten osallisuus ja kestävän kehityksen tietoisuus voimistuvat.

Työelämän tutkija professori Yrjö Engeström lähestyy tulevaisuutta oppimisen näkökulmasta. Huono oppiminen kulkee kehityksen perässä, hyvä oppiminen kulkee kehityksen edellä ja tekee tietä uudelle kehitykselle.

Menestyvissä kunnissa katse on tulevaisuudessa ja kehittämistoiminta on vireää. Olemme EU:n rakennerahasto-ohjelman uuden kauden kynnyksellä. Pk- ja maaseutuyritysten uudistumishalu ja kehittämisrahoituksen hyödyntäminen on arvostettavaa. Yritysten digitalisaatio, tuotekehitys ja skaalautuminen luovat uusia työpaikkoja. Käytännössä EU-rahoituksessa on kyse maksamistamme veroista ja valtiomme takaamista lainoista. Niille löytyy kyllä ottajat, jos jätämme ne hyödyntämättä.

Mikkelissä on tarve luovuudelle ja innovaatioille. Esimerkiksi tuleva itäisen aluekoulun hanke voisi toimia innovaatioalustana. Kehittäminen voisi palvella lähidemokratiaa, yhteisöllisyyttä ja kulttuuria. Innovaatioalustalla olisi mahdollista kehittää ja pilotoida opetukseen, turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyviä teknologioita. Ekologisen rakennustavan valinta ja hankkeistaminen toisivat Mikkeliin uutta puurakentamisen tki-toimintaa, osaamista ja yrittäjyyttä. On tärkeää tunnistaa paikkakunnalta löytyvä tietotaito ja vahvistaa sitä. Myös uudet avaukset mm. yliopistoyhteistyön osalta olisivat Mikkelille erittäin tärkeitä.

Kuljetaan kehityksen edellä.

Kaivoslainsäädäntö ajan tasalle kunnioittamalla lähidemokratiaa ja luontoarvoja

Väestönkasvun ja teknologisen kehityksen myötä kaivostoiminnalle on kasvanut voimakas globaali tilaus. Suomessa varausalueiden osuus pinta-alasta on jo noin 10 %. Malmeja on oikeus etsiä 2000 neliökilometrin alueella. Myös Etelä-Savossa on tehty useita varauksia. Omakohtaisesti olen kokenut pysäyttävänä varauksen, joka sijoittuu Luonterille ja sen lähialueille.

On ollut hämmentävää todeta varausmenettelyn alkeellisuus. Tukesin menettelyssä ei annettu arvoa ainutlaatuiselle ja herkälle luontoympäristölle, sen virkistyskäytölle, saati pitkäjänteiselle ja tulokselliselle luonnonsuojelutyölle. Varaus ulottuu luonnonsuojelu- ja Natura-alueiden tuntumaan. Luonterilla on mm. voimistuva norppakanta ja kirkkaan vesistön syvänteissä on suotuisat elinolosuhteet äärimmäisen uhanalaiselle saimaannieriälle. Hyväksyntä varaukselle tuli huomioimatta alueemme strategisia kehittämiskärkiä, kuten puhtaaseen luontoon perustuvaa matkailua.

Kuten varauksissa yleensä, myös Luonterin ympäristöön sijoittuvassa varauksessa on ristiriita ihmisten omistuksen myötä syntyviin oikeuksiin. Varaajat päivittelevät syntynyttä häslinkiä. ”Harvoinhan kaivoksia tulee.” ”Ehkä kymmenien vuosien kuluttua ja saahan maanomistaja silloin korvauksen”. Nämä ovat kuulijoita aliarvioivia argumentteja. Pyytämättä alueelle tulleen varaajan pyrkimys on kaivostoiminta, ei varauksia harrastemielessä tehdä.

Kaivostoimijoiden silmissä Suomi on yhteiskuntana ennustettava, kantautuvathan kaivoslain periaatteetkin 1700-luvulta. Kaivospolitiikka on aulista. Suomi ei esimerkiksi peri kaivosveroa, maksut ovat pieniä ja vakuusjärjestelmä on lähinnä hellyttävä. Näin herätellään kaivosyhtiöiden kiinnostus hentoihinkin esiintymiin, mutta kaivostoiminnan tuotoista huomattava osa karkaa kansantaloutemme ulkopuolelle. Kun valtio ei suhtaudu vakavasti ympäristökysymyksiin, niin se heijastuu myös itse kaivostoimintaan.

Vastuullisesti toteutettuna Suomella voi olla kaivostoiminnassa osuutensa. Kaivoslainsäädännössä ja sen soveltamisessa tulisi näkyä ainutlaatuisen maamme arvostaminen. Avainsanoja ovat lähidemokratia ja luontoarvot. Kaivoslain ei tule ohjata varaajia kävelemään kansalaisten yli ja varaajille tulee osoittaa kaapinpaikka luontoarvojen osalta. Esimerkiksi luonnonsuojelualueet tulee kiertää kaukaa. Kuntatasolla aiheesta on syytä pitää keskustelua yllä ja ilmaistava alueen tahtotila, niin pitkään kuin lainsäädännössä on valuvikoja. Ja sen jälkeenkin.

Elinvoimajohtaminen kaipaa ryhtiliikettä Mikkelissä.

Mikkeliläisten yritysten halu pärjätä ja luoda työpaikkoja lupaa hyvää Mikkelin tulevaisuudelle. Elinkeinoelämän keskusliiton Kuntaranking kertoo kuitenkin kaupunkimme tilastolliset madonluvut ja yritysilmaston haasteet. Mikkeli seutukuntineen sijoittuu barometrissa sijalle 21/25 ja kaupunkivertailussa sijalle 19/20. Koulutuksen ja osaamisen, infrastruktuurin ja yrityspalveluiden osalta maan keskiarvo ei ole kaukana. Sen sijaan elinkeinopolitiikan asema, päätöksenteon yrityslähtöisyys ja kaupungin hankintapolitiikan kehittäminen edellyttävät Mikkelissä toimia.

Elinkeinoelämä on huomioitava kaupungin päätöksissä valmisteluvaiheesta lähtien ja päätökset on tehtävä avoimesti ja tehokkaasti. Kaupungin on mahdollistettava mikkeliläisten yritysten osallistuminen ja yritysyhteistyö hankinnoissa. Elinkeinonäkökulman on oltava mukana kaupungin kaikilla hallinnonaloilla ja palveluissa. Yritysmyönteisessä kunnassa viranhaltijat ja luottamushenkilöt osoittavat aktiivisesti arvostavansa paikallista yrittäjyyttä, sen kaikkia toimialoja ja yritystoiminnan eri mittakaavoja. On luotava ymmärrys siitä, että yrittäjyys synnyttää Mikkelille työpaikkoja, tulovirtoja ja hyvinvointia niin kaupungin ydinalueilla, maaseudulla kuin tietoliikenteen välittämänä maailmalla.

Mikkelissä on käyty keskustelua tulisiko kehitysyhtiö Miksein toiminnot järjestellä uudestaan. On myös esitetty, että kaupungissa tulee olla elinvoimajohtaja.  Avaukset ovat tärkeitä, vaihtoehtoja on ajateltava laajasti.

Miksein toiminta perustuu kumppanuussopimukseen, jossa kaupunki määrittää Miksein tuottamat palvelut. Kaikesta huolimatta, Miksei on onnistunut toiminnassaan usealla sille asetetulla mittarilla. On tiedostettava se, mikä on jäänyt kumppanuussopimuksen ulkopuolelle eli kaupungin vastuulle: kaupungin tosiasiallinen elinvoimajohtaminen, vuorovaikutus toimivan elinkeinoelämän kanssa, elinkeinonäkökulman tuominen poliittiseen päätöksentekoon ja juurruttaminen kaupunkiorganisaation toimintakulttuuriin. On käytävä avoin keskustelu siitä, mikä on estänyt ja mikä estää nykyistä johtoa ottamasta voimakkaampaa johtajuutta näissä kysymyksissä. Toiseksi, onko kehitysyhtiön potentiaali hyödynnetty täysimääräisesti? Kehitysyhtiön toimiala? Yhteistyörakenteet? Asiantunteva omistajaohjaus?

Tämän keskustelun käyminen on edellytys ennen kuin edetään muihin vaihtoehtoihin kaupungin elinvoimajohtamisessa.

(Mielipidekirjoitus on julkaistu 5.3.2021 Länsi-Savossa)