Perttu Noponen

Uudistus edellyttää muutosta ajattelussa

Etelä-Savo on toteuttanut sote-uudistusta etupainotteisesti. Olemme kustantaneet sote-integraatiota ja uusia seiniä verovaroilla ja tinkimällä kuntien muista palveluista. Kertyneet kustannukset jäävät rasittamaan kuntataloutta tulevaisuudessakin.

Usealla alueella sote-uudistukset alkavat vasta hyvinvointialueiden myötä. Näillä alueilla uudistukset kustantaa täysimääräisesti valtio. Etelä-Savo ei ansaitse keskuudessamme esiintyvää vähättelyä. Tehty työ ja panostukset tulee olla edunvalvontatyömme keskeinen argumentti hyvinvointialueuudistuksen alkaessa.

Etelä-Savon tulevaisuuden kannalta äänestäjä on vastuullisen tehtävän äärellä. Kenellä ehdokkaista on todellinen halu ja riittävä ymmärrys palveluidemme turvaamiseksi? Arvojen on ohjattava hakemaan muitakin säästökeinoja kuin keskittämisen. Tulee olla selkärankaa tehostaa johtamisjärjestelmää ja purkaa hallintoa. On ymmärrettävä, mitkä ovat sote-palveluiden kustannustekijät ja on oltava kompetenssi niihin vaikuttamiseksi.

Sote-ammattilaisena näen tärkeänä erottaa toisistaan toimet, jotka ovat tosiasiallista kehittämistä ja toisaalta velvoitetehtailun, joka ei tue perustehtävää. Suhtaudun myönteisesti nykyteknologiaan. Sen avulla on korvattavissa satoja vanhentuneita ratkaisuja ja käytänteitä. Kolmantena avaintekijänä näen tietojohtamisen. On tunnistettava palvelutarpeiden syntymekanismeja ja haettava ratkaisuja niiden ennaltaehkäisemiseksi. On suunniteltava palvelut, jotka vaikuttavat ja joista asiakkaat tai potilaat eivät tule riippuvaisiksi.

Onnistuneen hyvinvointialueuudistuksen edellytys on, että luomme uutta emmekä vain siirrä vanhoja käytäntöjä isompaan mittakaavaan. Uudistumalla teemme kestävän rakenteen, mikä luo jatkuvuutta maakunnassamme.

Lastensuojelu on yhteiskuntamme kuumemittari

Lastensuojelu on kuumemittari, joka mittaa yhteiskuntamme tilaa. Suomessa tehdään vuositasolla 90 000 lapsesta lastensuojeluilmoitus. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina on 50 000 lasta ja nuorta. Kodin ulkopuolelle sijoitettuna on yli 19 000, joista huostaanotettuina 11 000 lasta. Viimeisen kolmenkymmen vuoden aikana kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on yli kaksinkertaistunut.

Suomessa 10 % sote-asiakkaista synnyttää yli puolet asiakaskustannuksista. Resurssien näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että suhteellisen pienen asiakas- ja potilasjoukon ympärille rakentuu paljon palveluita. OECD-kustannusvertailussa Suomi on erityispalveluiden maa. Ongelmien ennaltaehkäisyyn panostamisessa jäämme vertailussa reilusti kärjen taakse.

Sote-palvelumme on ajautunut tulipalojen sammuttajaksi. Lastensuojelu ei tee tässä eroa. Lastensuojelun ja sen sisällä viimesijaisen palvelun eli sijaishuollon kustannukset ovat suuret verrattuna niihin resursseihin, joilla pyritään ehkäisemään huostaanottoja.

Lastensuojelun tarpeen väheneminen edellyttää tahtoa ja onnistumisia monella saralla. Se edellyttää oikeamittaisista palveluita oppilashuollossa, mielenterveys- ja päihdetyössä, vammaispalveluissa ja maahanmuuttajatyössä. Se edellyttää yhteistyön rakentumista, ei vain hyvinvointialueen omien palveluiden integroitumisena, vaan sitoutumisena järjestöjen ja yritysten kanssa asiantuntijuutta, matalan kynnyksen palveluita ja ketteryyttä tuovaan monituottajamalliin. Yhteistyössä osallisina tulee olla kuntien kasvatus- ja opetuspalvelut, unohtamatta nuorisokasvatuksen ja harrastesektorin toimijoita.

Lukemien tipahtaminen lastensuojelun kuumemittarissa kertoo kestävistä arvovalinnoistamme; lasten edusta ja oikeuksista, jotka toteutuvat lasten jokapäiväisessä elämässä sekä panostuksistamme lasten elinympäristöihin ja lapsiperheiden palveluihin.

Tuntemattoman potilaan syndrooma

Aluevaalien lähestyessä minulta on monet kerrat kysytty, mitä tämä uudistus antaa kansalaisille?

Asian tutkiminen alkaa usein sote-uudistuksen juurilta. Jo 2000-luvun alussa havahduttiin, että kuntien kantokyky sote-palveluiden järjestäjinä tulee vääjäämättä olemaan koetuksella. Kysymyksen esittäjän kanssa aukaistaan huoltosuhteen segmentit, kuntien verokertymät ja sote-palveluiden kustannustekijät.

Tuon myös esille, että viime vuosina ideologia vasemmalta on päässyt istumaan talousjärjen päälle. Kilpailutettuja palveluita jätetään hyödyntämättä ja kuntayhtymien laskutus paisuu. Kohta kysyjä toteaakin, että kyllähän tässä kuntalaisena ja veronmaksajana uudistus näyttää ihan tarpeelliselta. Ja hyvä, että pystymme maakunnassamme vaikuttamaan siihen, mistä suunnasta sote-palveluiden taustalla tuulee.

Tapahtuuko jotain palveluiden tasolla? Sote-ammattilaista kysymys lämmittää. Kerron myönteisen näkemykseni tiedolla johtamisesta ja uusien teknologioiden mahdollisuuksista. Ja ennen muuta kehittämisen painopisteen siirtymisestä henkilöstöön ja asiakaslähtöisyyteen.

Lähtökohdassa on haasteensa, koska uudistuksen venyminen on saanut aikaiseksi sote-sektorin kehitysviivästymän. Kutsun tätä tuntemattoman potilaan syndroomaksi. Säästöt on tähän mennessä haettu perusterveydenhuollosta ja kansalaisten arjen tasolta. Palveluista, joissa potilaat ja asiakkaat kohdataan ja kuullaan. Kyse on siitä tasosta, jolla voidaan toimia ennaltaehkäisevästi, tukea monialaisesti muita peruspalveluita ja vähentää erityispalveluiden tarvetta.

Näissä palveluissa on tapahduttava jälleenrakentamista ja tehtävä uudet suunnitelmat todeksi. Jotta uudistuksen hyödyt saadaan realisoitua, kysyy se päättäjiltä taitoa ja työmoraalia. Kysyjältä se vaatii aktiivisuutta äänestyspäivänä ja viisautta valinnassaan.

Aluevaalien jyvät ja äänekkäät akanat

Tammikuun 23. päivä 2022 valitaan ensimmäiset valtuutetut 1.1.2023 aloittaville hyvinvointialueille. Aluevaltuutettujen tehtävät alkavat maaliskuussa 2022. Tulevina tehtävinä on päättää mm. sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palvelutasosta, strategiasta, taloudesta ja kehittämisestä.

Hyvinvointialueuudistuksen taustalla on kuntien heikentynyt kantokyky kasvaneiden sote-velvoitteiden edessä. Kuntien tulot ovat pienentyneet ja valtionosuudet ovat riittämättömiä. Kuitenkin esimerkiksi perhe- ja sosiaalipalvelut, mielenterveys- ja päihdepalvelut, vammais- ja vanhuspalvelut sekä erikoissairaanhoito eri aloineen tulee järjestää yhdenvertaisesti, laadukkaasti ja resurssiviisaasti.

Uudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille. Etelä-Savossa tämä tarkoittaa Essoten, Sosterin, Vaalijalan kuntayhtymän, Etelä-Savon pelastuslaitoksen ja yksittäisten kuntakohtaisten palveluratkaisuiden asettumista samaan organisaatioon. Kyseessä on mittava osaamista kysyvä ja vaativa järjestely jo pelkästään henkilöstöpolitiikkaa ja johtamisjärjestelmää koskevien ratkaisuiden osalta.

Realiteeteissa kiinni olevaa kansalaista on saattanut yllättää äänekkäissä piireissä ilmennyt penseys uudistuksia kohtaan. Kun uudistukselle ei ole muuta annettavaa, niin populistien olkinukke on saanut muodokseen sote-johtajien uudet hillotolpat. Tässä yhteydessä hillotolppien veistely näyttäytyy sote-sektorin väheksymisenä ja kansalaisten aliarvioimisena. On yleinen näkemys, että jarruttelu sote-uudistuksen kanssa on piinaavasti hidastanut hallinnon tehostamista ja kehittämistä. Tämä on taas osaltaan heijastunut palvelutasolla resursseihin, kattavuuteen ja järjestämistapojen ketteryyteen.

Toivon, että populismi jää tässä hankkeessa rakentavan keskustelun jalkoihin. Sote-sektorin uudistustyötä on viety eteenpäin pitkäjänteisesti ajatellen yhteiskuntamme kaikkien jäsenten hyvinvointia ja tulevaisuutta. Asuinpaikasta riippumatta. Onnistunut alueuudistus edellyttää perehtymistä uudistuksen taustoihin ja tavoitteisiin. Se edellyttää myös sitoutumista kestäviin arvoihin.

Aster -projektia ei tule ajaa alas näköalattomasti!

Tuleva Keski-Suomen sairaanhoitopiirin valtuuston kokous mittaa, kuinka hyvin ymmärretään Aster -projektin alaskirjauksen seuraukset. Tulisi tutkia kaikki vaihtoehdot, jotta yhteishankinnan pohjatyötä ja siihen sitoutuneita julkisia varoja ei hukata. On tärkeätä, että asiakas- ja potilastietojärjestelmäuudistus jatkuu saumattomasti hyvinvointialueille siirryttäessä.

Hyvinvointialueiden muutosvalmisteluun ei ole annettu konkreettista valtiotasoista ohjausta koskien tietojärjestelmäuudistuksia. Tällä tietoa hyvinvointialueilla jatketaan joko vanhakantaisilla järjestelmillä tai jos kuntayhtymiltä on siirtymässä ict-hankkeita, niin uudistustyötä jatketaan sitoutuneesti. Ilman operoivaa hanketta on riski, että sote-sektorimme joutuu ict-uudistusten osalta usean vuoden katveeseen.

Aster-projektin alaskirjauksen myötä kunnille on lankeamassa miljoonakustannukset. Hyvinvointialueiden ryhtyessä aikanaan hankintaprosessiin toistuisivat nyt tehdyt valmistelevat työvaiheet. Eli vastaava investointi, jota nyt ollaan kirjaamassa alas.

On muistettava, että Aster-projektissa hankinnalle oli asetettu korkeat toiminnalliset tavoitteet. Kriteerejä kerättiin käyttäjätasolta ja listalle kertyi 3000 vaatimusta täytettäväksi. Kykeneviä järjestelmän toimittajia oli lopulta vain kaksi.  Kriteerit johtivat siihen, että halvalla ei päästäisi. Lisäksi kustannuksia valitussa ratkaisussa oli nostattamassa henkilöstön laajamittainen osallistuminen kehittämiseen. Kustannussäästöt olivat kuitenkin nähtävissä tulevaisuudessa.

Ei ole järkevää betonoida sote-sektorin kehittämiselle pullonkaulaa useiksi vuosiksi. Uusien projektien kannalta aika käy vähiin eikä investointiohjelmia rajoituslainsäädännöstä johtuen enää edes noin vain perusteta. Sen sijaan tulisi huomioida saatu palaute, tulisi arvioida onko kokonaisuudessa karsittavaa ja varmistaa näkyykö järjestelmän toimittajan tahtotila hinnassa. Muitakin vaihtoehtoja tulee edelleen pohtia laajasti, hukkaamatta tehtyjä investointeja.

(Mielipidekirjoitus on julkaistu Länsi-Savossa)

Kuinka käy Asterin?

Essote, KSSHP, Siun sote ja Vaasan sairaanhoitopiiri ovat valmistelleet uuden asiakas- ja potilastietojärjestelmän hankintaa. Hankinta tulisi koskettamaan 700 000 asiakasta ja 25 000 ammattilaista. Uudella järjestelmällä halutaan mm. sujuvuutta työprosesseihin ja järjestelmä, joka kulkee kehityksen mukana. Hanke tunnetaan Aster -projektina.

Kilpailutuksen voittaneen Cernerin vertailuhinta järjestelmälle oli 286 miljoonaa, lisäselvitysten tiedettiin tarkentavan hankintahintaa. Ohjelmistojen osuus investoinnista on arvioitu olevan 20-25%. Muut digiloikan kustannukset muodostuvat mm. käyttöönotosta ja kehittämistyöstä.

Essoten valtuusto päätti viimetöikseen Essoten osallistumisesta Asterin toimitusvaiheeseen. Yhteishankinnan kaikki osapuolet eivät kuitenkaan ole yhtä vakuuttuneita Asterista.

Siun soten alueella ilmestyvä Sanomalehti Karjalainen julkaisi 181 lääkärin allekirjoittaman mielipidekirjoituksen. Asteria kritisoitiin riskipitoiseksi. Vastaavien ongelmien pelätään toistuvan, mitä Uudenmaan alueella on ollut Apotti-järjestelmän kanssa. Siun sotessa osallistumispäätös jäi vielä pöydälle.

Myös Keski-Suomesta kuuluu. KSSHP on informoinut jäseniään arvioitujen investointikulujen noususta. Vasta nyt on konkretian tasolla käyty läpi eri sektoreiden vaatimukset ohjelmistolle. Tarkennusten myötä hankintainvestoinnin on arvioitu kaksinkertaistuvan. Investointikulut hyppäävät KSSHP:ssä 64 miljoonasta 128 miljoonaan euroon. Kustannusnousu johtuu lähinnä oman työn kustannuksista. Tarkennukset heijastuvat myös Cernerin laskutukseen.

Tulevana Essoten valtuutettuna kummastuttaa kiire ajankohdassa, jossa hyvinvointialueiden osalta ollaan vielä valmisteluvaiheessa. Sote-palveluiden järjestämisvastuu siirtyy ja toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia. Samoin, pitkäkestoisesta valmistelusta huolimatta, yhteishankinnan merkittävät tarkennukset ja tieto lopullisesta mittakaavasta jäivät viime metreille.

Näemme lähitulevaisuudessa, kuinka Asterin käy. Jos yksikin osapuoli jättäytyy osallistumisvaiheesta, olemme uuden tilanteen äärellä.

Mikkelin talous tasapainoon ja yrityssektorille tulitukea!

Tulevalle valtuustokaudelle siirtyy suuri vastuu Mikkelin talouden tasapainottamisesta. Verotuspohja on ohentunut ja velka tilinpäätöksessä kasvanut. Veroprosentti ei painu alas lämpimiä puhumalla eikä uusiin palveluihin tai investointeihin ole edellytyksiä, ellei niihin liity merkittävää kustannushyötyä tai tulopotentiaalia.

Yhteinen näky energiaomistusten järjestelyistä on luotava ripeästi. Viivyttely tuo kriisikuntamenettelyä lähemmäksi, mikä kaventaa myyjän neuvotteluasemaa. Taloutta tasapainotetaan lypsävän lehmän myynnillä. Vastuullinen taloudenpitäjä jatkaa omistusten realisoinnin jälkeen tervehdyttämistä ja luo tuloja elinvoimatyöskentelyn kautta.

Kuntatalouden kannalta dynaamisin alue on yrityssektori. Sieltä löytyvät mahdollisuudet työllisyysasteen, asukasmäärän ja verotuspohjan kasvattamiseksi. Mikkelissä on työikäisten määrä huomioiden hyvin yrittäjiä ja yritysten toimipisteitä. Avoimella sektorilla työskentelee reilu 60 % Mikkelin työvoimasta. Vaikka osuus on merkittävä, niin olemme lähes 10 % takana valtakunnan keskiarvosta. Vaje on ymmärrettävä potentiaalina.

Yritysten kasvuhaluja on tuettava. Mielikuvista huolimatta Mikkelissä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rimaa on nostettava ylemmäs. Hankerahoituksen pitää jalostua voimakkaammin yrityksiin tuotekehitykseksi ja skaalautuviksi palveluiksi sekä tietotaidoksi, jota voimme tarjota mm. teollisuudelle. Tarvitsemme laajempaa suunnittelu-, tutkimus- ja tiedonlouhintaosaamista. Yrityssektorimme hyötyisi DI- ja maisteritasoisista koulutusohjelmista yliopistokeskuksellamme.

Yhtä lailla kilpailemme kaupunkina yrityksistä, jotka kartoittavat uusia paikkakuntia toiminnoilleen. Kaupungin reagointivalmiudet ja ketteryys arvioidaan mm. maankäytön sekä tie- ja tietoliikenneyhteyksien näkökulmista. Viranomaisohjauksen, luvituksen ja valvontaviranomaisten lausuntoprosessien ei tule muodostaa pullonkauloja investoinneille. Työvoiman saatavuudessa ja osaamispohjassa kansainvälistymisellä on jo nyt merkityksenä. Kaupungin poliittinen ilmapiiri ja suvaitsevaisuus vaikuttavat osaltaan Mikkelin houkuttelevuuteen investoreiden silmissä.

(Mielipidekirjoitus julkaistu Länsi-Savossa, 2.6.2021)

Tulevaisuus ei ole entisensä

Äänitallenne, jossa pienelle yleisölle pidetty konferenssipuhe Aspenissa vuonna 1983. Innostunut nuori mies kertoo, kuinka uudet teknologiset ratkaisut sulautuvat osaksi jokapäiväistä elämää. Tietokoneet kehittyvät ja yhdistyvät maailman laajuiseksi verkostoksi. Ihmisten tottumukset ja kommunikaatioympäristö muuttuvat. Yleisöstä kysytään: Kuinka nämä tietokoneet toimivat yhdessä? Ja Steve Jobs kertoo mitä tuleman pitää. Konferenssin nimi on ”Tulevaisuus ei ole entisensä”.

Edelläkävijät ratkaisevat useita kysymyksiä tulevina vuosikymmeninä. Väestönkasvuakin suurempi voima on talouskasvu. Kehittyvät maat keskiluokkaistuvat ja muuttoliikkeet ohjaavat ihmisiä sinne, missä heitä tarvitaan talouden ja hyvinvoinnin tekijöiksi.  Ilmastokysymys kiinnittää huomion vähäpäästöisyyteen, uusiutuvaan energiaan ja sen varastointiin. Rajalliset resurssit ohjaavat investointeja kiertotalouteen. Digitaalisuus tuo uusia innovaatioita ja pienentää julkisen sektorin roolia. Ihmisten osallisuus ja kestävän kehityksen tietoisuus voimistuvat.

Työelämän tutkija professori Yrjö Engeström lähestyy tulevaisuutta oppimisen näkökulmasta. Huono oppiminen kulkee kehityksen perässä, hyvä oppiminen kulkee kehityksen edellä ja tekee tietä uudelle kehitykselle.

Menestyvissä kunnissa katse on tulevaisuudessa ja kehittämistoiminta on vireää. Olemme EU:n rakennerahasto-ohjelman uuden kauden kynnyksellä. Pk- ja maaseutuyritysten uudistumishalu ja kehittämisrahoituksen hyödyntäminen on arvostettavaa. Yritysten digitalisaatio, tuotekehitys ja skaalautuminen luovat uusia työpaikkoja. Käytännössä EU-rahoituksessa on kyse maksamistamme veroista ja valtiomme takaamista lainoista. Niille löytyy kyllä ottajat, jos jätämme ne hyödyntämättä.

Mikkelissä on tarve luovuudelle ja innovaatioille. Esimerkiksi tuleva itäisen aluekoulun hanke voisi toimia innovaatioalustana. Kehittäminen voisi palvella lähidemokratiaa, yhteisöllisyyttä ja kulttuuria. Innovaatioalustalla olisi mahdollista kehittää ja pilotoida opetukseen, turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyviä teknologioita. Ekologisen rakennustavan valinta ja hankkeistaminen toisivat Mikkeliin uutta puurakentamisen tki-toimintaa, osaamista ja yrittäjyyttä. On tärkeää tunnistaa paikkakunnalta löytyvä tietotaito ja vahvistaa sitä. Myös uudet avaukset mm. yliopistoyhteistyön osalta olisivat Mikkelille erittäin tärkeitä.

Kuljetaan kehityksen edellä.

Kaivoslainsäädäntö ajan tasalle kunnioittamalla lähidemokratiaa ja luontoarvoja

Väestönkasvun ja teknologisen kehityksen myötä kaivostoiminnalle on kasvanut voimakas globaali tilaus. Suomessa varausalueiden osuus pinta-alasta on jo noin 10 %. Malmeja on oikeus etsiä 2000 neliökilometrin alueella. Myös Etelä-Savossa on tehty useita varauksia. Omakohtaisesti olen kokenut pysäyttävänä varauksen, joka sijoittuu Luonterille ja sen lähialueille.

On ollut hämmentävää todeta varausmenettelyn alkeellisuus. Tukesin menettelyssä ei annettu arvoa ainutlaatuiselle ja herkälle luontoympäristölle, sen virkistyskäytölle, saati pitkäjänteiselle ja tulokselliselle luonnonsuojelutyölle. Varaus ulottuu luonnonsuojelu- ja Natura-alueiden tuntumaan. Luonterilla on mm. voimistuva norppakanta ja kirkkaan vesistön syvänteissä on suotuisat elinolosuhteet äärimmäisen uhanalaiselle saimaannieriälle. Hyväksyntä varaukselle tuli huomioimatta alueemme strategisia kehittämiskärkiä, kuten puhtaaseen luontoon perustuvaa matkailua.

Kuten varauksissa yleensä, myös Luonterin ympäristöön sijoittuvassa varauksessa on ristiriita ihmisten omistuksen myötä syntyviin oikeuksiin. Varaajat päivittelevät syntynyttä häslinkiä. ”Harvoinhan kaivoksia tulee.” ”Ehkä kymmenien vuosien kuluttua ja saahan maanomistaja silloin korvauksen”. Nämä ovat kuulijoita aliarvioivia argumentteja. Pyytämättä alueelle tulleen varaajan pyrkimys on kaivostoiminta, ei varauksia harrastemielessä tehdä.

Kaivostoimijoiden silmissä Suomi on yhteiskuntana ennustettava, kantautuvathan kaivoslain periaatteetkin 1700-luvulta. Kaivospolitiikka on aulista. Suomi ei esimerkiksi peri kaivosveroa, maksut ovat pieniä ja vakuusjärjestelmä on lähinnä hellyttävä. Näin herätellään kaivosyhtiöiden kiinnostus hentoihinkin esiintymiin, mutta kaivostoiminnan tuotoista huomattava osa karkaa kansantaloutemme ulkopuolelle. Kun valtio ei suhtaudu vakavasti ympäristökysymyksiin, niin se heijastuu myös itse kaivostoimintaan.

Vastuullisesti toteutettuna Suomella voi olla kaivostoiminnassa osuutensa. Kaivoslainsäädännössä ja sen soveltamisessa tulisi näkyä ainutlaatuisen maamme arvostaminen. Avainsanoja ovat lähidemokratia ja luontoarvot. Kaivoslain ei tule ohjata varaajia kävelemään kansalaisten yli ja varaajille tulee osoittaa kaapinpaikka luontoarvojen osalta. Esimerkiksi luonnonsuojelualueet tulee kiertää kaukaa. Kuntatasolla aiheesta on syytä pitää keskustelua yllä ja ilmaistava alueen tahtotila, niin pitkään kuin lainsäädännössä on valuvikoja. Ja sen jälkeenkin.

Yritykset, antakaa tekemänne hyvän näkyä!

Yritykset investoivat, tuottavat palveluita ja käyttötuotteita, luovat työpaikkoja ja maksavat veroja. Näkyvän perustehtävänsä ohella monet yritykset tekevät yhteiskunnallista hyvää muillakin keinoin. Urheilun sponsorointi on tuttua ja kulttuuritapahtumien markkinointiyhteistyö tiedostetaan. Vähäisemmälle huomiolle jää yritysten osallistuminen yhdistysten ja säätöiden sekä tieteen ja taiteen tukemiseen.

Siirryttäessä lähemmäksi jokapäiväistä tekemistä, yritykset tekevät yhteistyötä esimerkiksi työvoimahallinnon, ammatillisen kuntoutuksen toimijoiden ja oppilaitosten kanssa. Kaikkiin näihin liittyy halu tukea uusien työelämätaitojen oppimista ja ihmisten työelämään siirtymistä. Työnantajat ja työyhteisöt pääsevät tukemaan jatkuvuutta ja kasvua, osallinen antaa vastineeksi kehittyvän työpanoksensa. Pitkäjänteisimmillään uuden osaajan ja työnantajan yhteistyö muuttuu työsuhteeksi.

Haluan muistuttaa myös aiheesta, jonka osalta olemme tällä kaudella loppukirin kohdalla. Kyse on nuorten kesätöistä. Ennen koronakriisiä yritykset järjestivät Suomessa vuosittain noin 120 000 kesätyöpaikkaa. Vuonna 2020 määrä romahti 80 000 työpaikkaan. Tarjonta on kyselyjen mukaan nousemassa 90 000 kesätyöpaikkaan.

Korona on kurittanut monia toimialoja, jotka ovat olleet sesonkiaikaan keskeisiä nuorten ja nuorten aikuisten työllistäjiä. On kuitenkin monia sektoreita, jotka ovat pärjänneet hyvin. On tärkeätä, että nyt lähdetään liikkeelle laajalla rintamalla. Tekemätöntä työtä löytyy. Panostuksen ei tarvitse olla suuri. Muutaman, parinkin viikon työmahdollisuus antaa nuoren arkeen tärkeää sisältöä verrattuna siihen, että koko kesä menisi toimettomana.

Työnhaku, työpaikan pelisäännöt ja onnistumisen kokemukset kasvattavat nuorta henkisesti kyynärän verran lyhyessä ajassa. Kesätyöt voivat herättää nuoren kiinnostuksen toimialalle, vähintäänkin realiteetit hahmottuvat. Toimialasta riippumatta, kosketus yrittäjyyteen voi olla se kipinä, joka aikanaan jalostuu uudeksi yritystoiminnaksi kaupungissamme. Nuorten työllistäminen on yrittäjyyskasvatusta parhaimmillaan.

Useat kunnat toimivat nuorten kesätyönantajina. Lisäksi kunnat antavat yrityksille ja muille yhteisöille taloudellista tukea edistääkseen työllistämistä. Näin tekee myös Mikkelin kaupunki.

Ilmoita työpaikasta useissa kanavissa. Sosiaalisen vastuunkantamisen näkyväksi tekeminen on tärkeätä. Se kertoo yrityssektorin aktiivisesta ja monipuolisesta roolista kaupungissamme ja luo osaltaan Mikkelin myönteistä imagoa.

(Kirjoitus on julkaistu Mikkelin Kaupunkilehdessä 14. huhtikuuta 2021.)