Perttu Noponen

Perttu Noponen

Perusopetus tarvitsee pitovoimaa koulua käymättömien oppilaiden määrän vähentämiseksi

Posted on 6.4.2021 by Perusopetus

Opetushallituksen raportin mukaan perusopetuksen yläluokilla on vähintään 4000 oppilasta, jotka eivät käy koulua säännöllisesti. Seuranta kunnissa on hajanaista ja tutkijat arvioivat luvun olevan todellisuudessa suurempi. Tutkimustieto pohjautuu aikaan ennen koronaa. On nähtävissä, että ilmiö on vuoden aikana syventynyt.

Suurin osa suomalaisista lapsista ja lapsiperheistä voi hyvin. Koulukäymättömyyden ymmärretään kuitenkin kasvavana ilmiönä edustavan jäävuoren huippua lapsiperheiden haasteista. Syyt ovat yksilöllisiä, mutta mm. lasten masentuneisuus ja ahdistuneisuus, vuorokausirytmin puuttuminen ja kodin olosuhteet tunnistetaan keskeisiksi taustatekijöiksi. Ilmiö koskettaa yhtä lailla tyttöjä ja poikia. Yli puolella ryhmään kuuluvista koulupoissaolot toistuvat läpi yläkoulun. Koulukäymättömyys näkyy puutteina oppilaiden tiedollisissa ja taidollisissa valmiuksissa. Heikot valmiudet hankaloittavat toisen asteen opintoihin siirtymistä ja ovat osatekijä erityisesti ammatillisen koulutuksen suurissa pudokasmäärissä. Ongelmaan tarttuminen on tärkeää työtä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Mikkelin varhaisen tuen toimintamallissa on linjattu, että 15–20 tuntia luvattomia poissaoloja käynnistää oppilashuollollisia toimipiteitä. Poissaoloihin puututaan Suomessa vaihtelevasti. Etelä-Savossa poissaolotunteja kertyy tyypillisesti 31–50 ja noin 20 % tapauksista puuttuminen tapahtuu vasta 51–100 tunnin puitteissa. Tilanne on lähellä valtakunnan keskiarvoa. Osassa kuntia on portaittaisia puuttumisen toimintamalleja ja ratkaisuja räätälöidään oppilaan tueksi. Kehitettyjä työkaluja hyödynnetään vielä satunnaisesti. Tietoa, systemaattisuutta ja resursseja kaivataan kouluille lisää. Monialainen yhteistyö nähdään lähtökohtana, tukea tarvitaan lapsiperheiden arjen tasolle.

Ennaltaehkäisyn avaintekijöitä ovat osaava kouluhenkilökunta, resurssit ja myönteisen koulukulttuurin ilmapiiri. Myös yläkoulussa tulee olla aikaa oppilaiden ryhmäyttämiselle sekä kodin ja koulun yhteistyölle. Inkluusiossa peräänkuulutetaan yhteisöllisyyttä. Mielestäni sen rinnalla, osana yläkoulun inkluusiota, tukea tarvitsevalla oppilaalla on oltava mahdollisuus kiinnittyä merkitykselliseen aikuiseen. Tuen on oltava tarpeenmukaista.

Toivon, että Mikkeli nähdään osallisena sitouttavan kouluyhteistyön pilotointihankkeessa. Perusopetus tarvitsee pitovoimaa haastavissa tilanteissa olevien oppilaiden kohdalla. Näen tämän perusopetuksemme yhtenä tärkeänä tulevien vuosien kehittämiskysymyksenä.

(Kirjoitus on julkaistu Länsi-Savossa 6.4.2021)

Taiteen asema on turvattava Etelä-Savossa

Posted on 13.3.2021 by Kulttuuri

Taiteen edistämiskeskus (Taike) vastaa lakisääteisesti taiteen ja osin kulttuurin edistämisestä Suomessa. Taiken kautta kanavoidaan vuosittain valtion apurahoja ja avustuksia alan toimijoille ympäri Suomen.

Taiken Etelä-Savon toimipiste suljettiin Mikkelistä vuonna 2015. Tämä heikensi Taiken näkyvyyttä alueellamme. Hiljattain päättyi myös alueemme viimeinen läänintaiteilijan työsuhde. Läänintaitelijat on tunnettu helposti lähestyttävinä taiteen asiantuntijoina, joilla on verkostot ja paikallistuntemus. Etelä-Savossa he ovat edesauttaneet taiteen määrärahojen siirtymistä maakuntaamme, ja he ovat osaltaan luoneet paikallista identiteettiä ja imagoa.

Taiken rahoitus on kärsinyt veikkausvoittovarojen huvetessa. Tehdyt toimet näyttäytyvät maakunnasta käsin katsottuna resurssien ja toimintojen keskittämisenä Taiken päätoimipisteelle. Keskittämisestä seuraa tunnetusti se, että näppituntuma konkretiasta ja paikallisuudesta häviävät, hakukriteerit suosivat suurta ja erityisesti toimialueiden pienimmät toimijat kärsivät.

Etelä-Savossa jatkaa alueellinen taidetoimikunta päättäen taiteilijoille ja taiteilijaryhmille myönnettävistä apurahoista ja palkinnoista alueellamme. Alueellisten taidetoimikuntien rooli on määritelty lainsäädännössä, mutta onko niiden asema turvattu? Yhteisöllisten määrärahojen päätökset tehdään jo Helsingissä. Ollaanko myös alueellista vertaisarviointia ja päätöksiä hivuttamassa Helsinkiin? Tämä olisi kohtalokasta paikalliselle taide- ja kulttuuritoiminnalle ja lähidemokratialle.

Läänintaiteilijajärjestelmän avulla valtio on onnistunut toteuttamaan lain henkeä eli taiteen edistämistä alueellisesti. On ymmärrettävää, jos järjestelmän johtamista, tavoitteen asettelua ja keinoja vaikuttavuuden parantamiseksi nykyaikaistetaan. Alueellisuudesta tulee kuitenkin pitää kiinni. On tärkeää, että läänintaiteilijoita sijoittuu jatkossakin Etelä-Savoon. Toivon asiasta vastaavalta ministeriltä kannanottoa ja Taikelta konkreettista panostusta eteläsavolaisen taiteen edistämiseksi.

(Kirjoitus on julkaistu Länsi-Savossa 13.3.2021)

Elinvoimajohtaminen kaipaa ryhtiliikettä Mikkelissä.

Posted on 5.3.2021 by Yleinen Yritysmyönteisyys

Mikkeliläisten yritysten halu pärjätä ja luoda työpaikkoja lupaa hyvää Mikkelin tulevaisuudelle. Elinkeinoelämän keskusliiton Kuntaranking kertoo kuitenkin kaupunkimme tilastolliset madonluvut ja yritysilmaston haasteet. Mikkeli seutukuntineen sijoittuu barometrissa sijalle 21/25 ja kaupunkivertailussa sijalle 19/20. Koulutuksen ja osaamisen, infrastruktuurin ja yrityspalveluiden osalta maan keskiarvo ei ole kaukana. Sen sijaan elinkeinopolitiikan asema, päätöksenteon yrityslähtöisyys ja kaupungin hankintapolitiikan kehittäminen edellyttävät Mikkelissä toimia.

Elinkeinoelämä on huomioitava kaupungin päätöksissä valmisteluvaiheesta lähtien ja päätökset on tehtävä avoimesti ja tehokkaasti. Kaupungin on mahdollistettava mikkeliläisten yritysten osallistuminen ja yritysyhteistyö hankinnoissa. Elinkeinonäkökulman on oltava mukana kaupungin kaikilla hallinnonaloilla ja palveluissa. Yritysmyönteisessä kunnassa viranhaltijat ja luottamushenkilöt osoittavat aktiivisesti arvostavansa paikallista yrittäjyyttä, sen kaikkia toimialoja ja yritystoiminnan eri mittakaavoja. On luotava ymmärrys siitä, että yrittäjyys synnyttää Mikkelille työpaikkoja, tulovirtoja ja hyvinvointia niin kaupungin ydinalueilla, maaseudulla kuin tietoliikenteen välittämänä maailmalla.

Mikkelissä on käyty keskustelua tulisiko kehitysyhtiö Miksein toiminnot järjestellä uudestaan. On myös esitetty, että kaupungissa tulee olla elinvoimajohtaja.  Avaukset ovat tärkeitä, vaihtoehtoja on ajateltava laajasti.

Miksein toiminta perustuu kumppanuussopimukseen, jossa kaupunki määrittää Miksein tuottamat palvelut. Kaikesta huolimatta, Miksei on onnistunut toiminnassaan usealla sille asetetulla mittarilla. On tiedostettava se, mikä on jäänyt kumppanuussopimuksen ulkopuolelle eli kaupungin vastuulle: kaupungin tosiasiallinen elinvoimajohtaminen, vuorovaikutus toimivan elinkeinoelämän kanssa, elinkeinonäkökulman tuominen poliittiseen päätöksentekoon ja juurruttaminen kaupunkiorganisaation toimintakulttuuriin. On käytävä avoin keskustelu siitä, mikä on estänyt ja mikä estää nykyistä johtoa ottamasta voimakkaampaa johtajuutta näissä kysymyksissä. Toiseksi, onko kehitysyhtiön potentiaali hyödynnetty täysimääräisesti? Kehitysyhtiön toimiala? Yhteistyörakenteet? Asiantunteva omistajaohjaus?

Tämän keskustelun käyminen on edellytys ennen kuin edetään muihin vaihtoehtoihin kaupungin elinvoimajohtamisessa.

(Mielipidekirjoitus on julkaistu 5.3.2021 Länsi-Savossa)

Kirjoituksia aihepiireittäin

Viimeisimmät kommentit