sote-uudistus

Uudistus edellyttää muutosta ajattelussa

Etelä-Savo on toteuttanut sote-uudistusta etupainotteisesti. Olemme kustantaneet sote-integraatiota ja uusia seiniä verovaroilla ja tinkimällä kuntien muista palveluista. Kertyneet kustannukset jäävät rasittamaan kuntataloutta tulevaisuudessakin.

Usealla alueella sote-uudistukset alkavat vasta hyvinvointialueiden myötä. Näillä alueilla uudistukset kustantaa täysimääräisesti valtio. Etelä-Savo ei ansaitse keskuudessamme esiintyvää vähättelyä. Tehty työ ja panostukset tulee olla edunvalvontatyömme keskeinen argumentti hyvinvointialueuudistuksen alkaessa.

Etelä-Savon tulevaisuuden kannalta äänestäjä on vastuullisen tehtävän äärellä. Kenellä ehdokkaista on todellinen halu ja riittävä ymmärrys palveluidemme turvaamiseksi? Arvojen on ohjattava hakemaan muitakin säästökeinoja kuin keskittämisen. Tulee olla selkärankaa tehostaa johtamisjärjestelmää ja purkaa hallintoa. On ymmärrettävä, mitkä ovat sote-palveluiden kustannustekijät ja on oltava kompetenssi niihin vaikuttamiseksi.

Sote-ammattilaisena näen tärkeänä erottaa toisistaan toimet, jotka ovat tosiasiallista kehittämistä ja toisaalta velvoitetehtailun, joka ei tue perustehtävää. Suhtaudun myönteisesti nykyteknologiaan. Sen avulla on korvattavissa satoja vanhentuneita ratkaisuja ja käytänteitä. Kolmantena avaintekijänä näen tietojohtamisen. On tunnistettava palvelutarpeiden syntymekanismeja ja haettava ratkaisuja niiden ennaltaehkäisemiseksi. On suunniteltava palvelut, jotka vaikuttavat ja joista asiakkaat tai potilaat eivät tule riippuvaisiksi.

Onnistuneen hyvinvointialueuudistuksen edellytys on, että luomme uutta emmekä vain siirrä vanhoja käytäntöjä isompaan mittakaavaan. Uudistumalla teemme kestävän rakenteen, mikä luo jatkuvuutta maakunnassamme.

Lastensuojelu on yhteiskuntamme kuumemittari

Lastensuojelu on kuumemittari, joka mittaa yhteiskuntamme tilaa. Suomessa tehdään vuositasolla 90 000 lapsesta lastensuojeluilmoitus. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina on 50 000 lasta ja nuorta. Kodin ulkopuolelle sijoitettuna on yli 19 000, joista huostaanotettuina 11 000 lasta. Viimeisen kolmenkymmen vuoden aikana kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on yli kaksinkertaistunut.

Suomessa 10 % sote-asiakkaista synnyttää yli puolet asiakaskustannuksista. Resurssien näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että suhteellisen pienen asiakas- ja potilasjoukon ympärille rakentuu paljon palveluita. OECD-kustannusvertailussa Suomi on erityispalveluiden maa. Ongelmien ennaltaehkäisyyn panostamisessa jäämme vertailussa reilusti kärjen taakse.

Sote-palvelumme on ajautunut tulipalojen sammuttajaksi. Lastensuojelu ei tee tässä eroa. Lastensuojelun ja sen sisällä viimesijaisen palvelun eli sijaishuollon kustannukset ovat suuret verrattuna niihin resursseihin, joilla pyritään ehkäisemään huostaanottoja.

Lastensuojelun tarpeen väheneminen edellyttää tahtoa ja onnistumisia monella saralla. Se edellyttää oikeamittaisista palveluita oppilashuollossa, mielenterveys- ja päihdetyössä, vammaispalveluissa ja maahanmuuttajatyössä. Se edellyttää yhteistyön rakentumista, ei vain hyvinvointialueen omien palveluiden integroitumisena, vaan sitoutumisena järjestöjen ja yritysten kanssa asiantuntijuutta, matalan kynnyksen palveluita ja ketteryyttä tuovaan monituottajamalliin. Yhteistyössä osallisina tulee olla kuntien kasvatus- ja opetuspalvelut, unohtamatta nuorisokasvatuksen ja harrastesektorin toimijoita.

Lukemien tipahtaminen lastensuojelun kuumemittarissa kertoo kestävistä arvovalinnoistamme; lasten edusta ja oikeuksista, jotka toteutuvat lasten jokapäiväisessä elämässä sekä panostuksistamme lasten elinympäristöihin ja lapsiperheiden palveluihin.

Tuntemattoman potilaan syndrooma

Aluevaalien lähestyessä minulta on monet kerrat kysytty, mitä tämä uudistus antaa kansalaisille?

Asian tutkiminen alkaa usein sote-uudistuksen juurilta. Jo 2000-luvun alussa havahduttiin, että kuntien kantokyky sote-palveluiden järjestäjinä tulee vääjäämättä olemaan koetuksella. Kysymyksen esittäjän kanssa aukaistaan huoltosuhteen segmentit, kuntien verokertymät ja sote-palveluiden kustannustekijät.

Tuon myös esille, että viime vuosina ideologia vasemmalta on päässyt istumaan talousjärjen päälle. Kilpailutettuja palveluita jätetään hyödyntämättä ja kuntayhtymien laskutus paisuu. Kohta kysyjä toteaakin, että kyllähän tässä kuntalaisena ja veronmaksajana uudistus näyttää ihan tarpeelliselta. Ja hyvä, että pystymme maakunnassamme vaikuttamaan siihen, mistä suunnasta sote-palveluiden taustalla tuulee.

Tapahtuuko jotain palveluiden tasolla? Sote-ammattilaista kysymys lämmittää. Kerron myönteisen näkemykseni tiedolla johtamisesta ja uusien teknologioiden mahdollisuuksista. Ja ennen muuta kehittämisen painopisteen siirtymisestä henkilöstöön ja asiakaslähtöisyyteen.

Lähtökohdassa on haasteensa, koska uudistuksen venyminen on saanut aikaiseksi sote-sektorin kehitysviivästymän. Kutsun tätä tuntemattoman potilaan syndroomaksi. Säästöt on tähän mennessä haettu perusterveydenhuollosta ja kansalaisten arjen tasolta. Palveluista, joissa potilaat ja asiakkaat kohdataan ja kuullaan. Kyse on siitä tasosta, jolla voidaan toimia ennaltaehkäisevästi, tukea monialaisesti muita peruspalveluita ja vähentää erityispalveluiden tarvetta.

Näissä palveluissa on tapahduttava jälleenrakentamista ja tehtävä uudet suunnitelmat todeksi. Jotta uudistuksen hyödyt saadaan realisoitua, kysyy se päättäjiltä taitoa ja työmoraalia. Kysyjältä se vaatii aktiivisuutta äänestyspäivänä ja viisautta valinnassaan.

Aster -projektia ei tule ajaa alas näköalattomasti!

Tuleva Keski-Suomen sairaanhoitopiirin valtuuston kokous mittaa, kuinka hyvin ymmärretään Aster -projektin alaskirjauksen seuraukset. Tulisi tutkia kaikki vaihtoehdot, jotta yhteishankinnan pohjatyötä ja siihen sitoutuneita julkisia varoja ei hukata. On tärkeätä, että asiakas- ja potilastietojärjestelmäuudistus jatkuu saumattomasti hyvinvointialueille siirryttäessä.

Hyvinvointialueiden muutosvalmisteluun ei ole annettu konkreettista valtiotasoista ohjausta koskien tietojärjestelmäuudistuksia. Tällä tietoa hyvinvointialueilla jatketaan joko vanhakantaisilla järjestelmillä tai jos kuntayhtymiltä on siirtymässä ict-hankkeita, niin uudistustyötä jatketaan sitoutuneesti. Ilman operoivaa hanketta on riski, että sote-sektorimme joutuu ict-uudistusten osalta usean vuoden katveeseen.

Aster-projektin alaskirjauksen myötä kunnille on lankeamassa miljoonakustannukset. Hyvinvointialueiden ryhtyessä aikanaan hankintaprosessiin toistuisivat nyt tehdyt valmistelevat työvaiheet. Eli vastaava investointi, jota nyt ollaan kirjaamassa alas.

On muistettava, että Aster-projektissa hankinnalle oli asetettu korkeat toiminnalliset tavoitteet. Kriteerejä kerättiin käyttäjätasolta ja listalle kertyi 3000 vaatimusta täytettäväksi. Kykeneviä järjestelmän toimittajia oli lopulta vain kaksi.  Kriteerit johtivat siihen, että halvalla ei päästäisi. Lisäksi kustannuksia valitussa ratkaisussa oli nostattamassa henkilöstön laajamittainen osallistuminen kehittämiseen. Kustannussäästöt olivat kuitenkin nähtävissä tulevaisuudessa.

Ei ole järkevää betonoida sote-sektorin kehittämiselle pullonkaulaa useiksi vuosiksi. Uusien projektien kannalta aika käy vähiin eikä investointiohjelmia rajoituslainsäädännöstä johtuen enää edes noin vain perusteta. Sen sijaan tulisi huomioida saatu palaute, tulisi arvioida onko kokonaisuudessa karsittavaa ja varmistaa näkyykö järjestelmän toimittajan tahtotila hinnassa. Muitakin vaihtoehtoja tulee edelleen pohtia laajasti, hukkaamatta tehtyjä investointeja.

(Mielipidekirjoitus on julkaistu Länsi-Savossa)